Lääviä ja luksusta

Muurien suojissa majailevat malait.

Dilissä ulkomaalaiset saavat maksaa kovan hinnan asumisesta. Noin vuosi sitten täältä lähti kaikki YK:n rauhanturvaajat ja asuntojen saatavuus on hyvä, mutta hinnat eivät ole ihan kohdallaan. Kysynnän ja tarjonnan laki meneekin timorilaisittain vitsikkäästi nurin päin. Jotenkin täkäläiset landlordit ajattelevat, että kun vuokraajia on vähemmän, niiltä vähemmiltä täytyy niistää enemmän rahaa. Vuokranantajat ovat etenkin aidatuissa ja vartioiduissa compoundeissa poikkeuksetta ulkomaalaisia: kiinalaisia, intialaisia, portugalilaisia...

Pihalle päin

Koska meille väliaikaisesti osoitettu kaksio oli pieni pihaton pimeä luukku, meille tuli kiire saada vähän väljyyttä asumiseen. Kävimme ensimmäisen viikon aikana katsomassa kahta kiinalaisten ylläpitämää asuntokompleksia, joista toinen oli kuin vankileiri. Pieniä, muutaman huoneen asuntoja (ihan siistejä kylläkin ja kaikilla mukavuuksilla varustettuja, mikä täällä tarkoittaa lämmintä vettä, ilmastointia ja tv:tä) oli hiekkaisella maapläntillä rivissä. Komeutta ympäröi piikkilangoilla somistetut korkeat aidat. Vuokra 1200 euroa kuukaudessa. No, samaan hintaan tulee tietysti siivous, pyykkipalvelu, sähkö ja vesi, mutta hinta on korkea, kun ollaan Kaakkois-Aasiassa, kaukana kaikesta. Samantyyppinen ratkaisu olisi löytynyt myös yhdeltä intialaiselta landlordilta. Alueet, joilla nämä ankeat asunnot tönöttivät, eivät houkutelleet. Ympärillä oli rakennustyömaita ja vilkasta liikennettä. 

Mitä lähempänä rantaa, sitä enemmän hintaa.

Compoundien lisäksi on muitakin asumisvaihtoehtoja. Timorilaisen omakotitalon saa hyvällä tuurilla vuokrattua 600-800:lla dollarilla, mutta sitten on neuvoteltava itse sähköt, siivoukset, pyykit jne. Jos joku ei toimi tai menee rikki, voi olla hankalaa ja aikaa vievää säätää asiat kuntoon. 

Oman sanasensa ansaitsee superluksuscompoundit. Niitäkin kävimme uteliaisuudesta katsomassa. Hiotuista sisustuksista ja viimeistellyistä istutuksista muodostuu asumiselle hintaa noin 3000-4000 dollaria kuussa. Eikä sittenkään ole kuulemma sanottua, että palvelut pelaisivat, vaikka kaikki näennäisesti kuuluukin hintaan. 

JLVillas

Lyhyen, mutta tiiviin talokatselmuksen jälkeen päädyimme jonkinlaiseen kompromissiin. Löysimme pienen "casan" portugalilaisten pitämästä asuntokompleksista, jossa on muutaman samanlaisen pikku talon lisäksi useita pieniä, muutaman huoneen asuntoja. 

Compound on ennen ollut katolisen kirkon omistuksesta ja nykyisillä omistajillaan se on ollut vasta muutaman kuukauden. Remonttia on tehty ja tehdään vieläkin vähän niin ja näin. Maalitahroja on jäänyt sinne tänne ja kaakelisaumat tursuavat sulosti. 

Uusi hima

Muutaman päivän asumiskokemuksella vaikuttaa siltä, että isäntä suhtautuu aikatauluihin ja työn tasoon etelä-eurooppalaisella rentoudella. Muuttopäiväksi luvattu kaasulieden toimitus kesti neljä päivää ja siivous sisältää lähinnä pari  mopinvetoa. 

Pyykkikään ei ole ihan puhdasta pesusta tullessaan, mutta vähitellen hymyilevä isäntä on laittanut meille hyttysverkkoja, korjannut vetämättömän vessan ja tuonut meille jättipullon hyönteismyrkkyä, jonka tehoista tuskin myydään muualla maailmassa. 

Lisäksi meidän compoundin meren puoleisella terassilla tarjoillaan barbeque-herkkuja iltaisin suhteellisen edulliseen hintaan, talo on kivalla alueella lähellä rantaa ja ruokakauppa on ihan vieressä. 

Näkymät ikkunoista on pääasiassa puistomaiselle piha-alueelle, lukuun ottamatta yhtä parkkipaikkanäkymää sekä muutamaa ruumisarkkupajalle päin olevaa  ikkunaa. Mullan alla tunnelmaa siivittää iloinen timorilaispoppi, jota puusepät "penaaleja" veistellessä soittelee. Matkalaukut on nyt kuitenkin tyhjennetty kaappeihin, joten jonkin aikaa tässä ainakin asutaan. Ties, vaikka viihtyisimme koko vuoden...