Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Joulu on katolisessa Dilissä suuri juhla, jouluvaloja on enemmän kuin katuvaloja, joka puolella on toinen toistaan hienompia seimirakennelmia. Kankaasta ja metallista rakennetut kuuset vilkkuvat ja loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Tässä näytteitä kaupungilta ja kotoa. Kuvien myötä toivotamme kaikille blogin lukijoille Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Parasta piparia Paraisilta Diliin

En tiedä mitään näiden piparkakkujen historiasta. Joskus syyskuussa, kun lasten koulun opettaja kysyi, mitä voisimme leipoa tai laittaa heidän joulukonserttiinsa, pyysin äidiltäni piparkakkujen reseptiä. Äiti lähetti (suomalaisten vieraiden välitykselle, posti ei oikein kulje tänne) mielestään parhaan. Alkoi ainesten metsästysrumba Dilin ruokakaupoissa. Ensin en löytänyt neilikkaa, kun taas inkivääriä piti ostaa kilo. Ehkä syömme koko kevään kaiken maustettuna inkiväärillä. Pomeranssin kuoren jätin pois ja tunnustan, etten edes yrittänyt etsiä sitä kaupoista. 

Voin ja pölysokerin kanssa helteessä leipominen oli hikistä puuhaa ja kaikki ainekset sulivat käsiin. Kaasu-uunissa, jossa on käytettävissä vain yksi pelti, paisto kesti tunteja. Kaasu-uuni on muutenkin huono, koska siinä on vain alalämpö. Tottumattoman piti jättää possut ja sydämet melko vaaleiksi, jotteivät olisi pohjasta palaneet. Alunperin porsaat piti koristella koulun lasten nimillä. Harvasta saa lopulta selvää:).  

Lopuksi maistatettiin tulos manalla (kodinhoitaja) ja hän nuolaisi huuliaan. Maku on kai kohdillaan. Tässä resepti jakoon.  "Keittiömestari" suosittelee ilmastoinnin ja sähköuunin käyttöä.

Paraisten piparkakut

1 1/2 dl siirappia 
200 g (2 1/3 dl) sokeria 
250 g voita 
2 tl kanelia 
2 tl inkivääriä 
2 tl neilikkaa 
1 rkl pomeranssinkuorta 
2 munaa 
3 tl soodaa 
1/2 kg vehnäjauhoja

1. Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja kaikki mausteet.
2. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksitellen, sitten sooda-vehnäjauhoseos.
3. Anna taikinan kovettua seuraavaan päivään.
4. Kaaviloi taikina mahdollisimman ohueksi levyksi.
5. Ota taikinalevystä piparkakkumuotilla kakkuja ja paista 200 asteessa 5-8 minuuttia.

4 päivää Ataurolla

Olemme nyt viimein käyneet Atauron saarella, Dilin edustalla, elämys- ja ekomatkailemassa. Matkustimme saarelle paikallisen laivan "bisnis roomissa" (5 dollaria aikuisilta, lapset for free ja matkan kesto 3 tuntia) ja tulimme takaisin pikaveneellä ( 40 dollaria aikuisilta, 20 dollaria lapsilta ja matkan kesto 1,5 tuntia. 

Kun saavuimme Ataurolle, meitä vastassa oli Beloin kylän vilkkaat lauantaimarkkinat.

 

Illan tullen kylä kuitenkin tyhjeni myyjistä ja kalan grillaajista eikä heitä enää sen jälkeen näkynyt. Yhtä kiossia ja muutamia paikallisia hengailijoita lukuun ottamatta rantakylä oli autio naapuri majapaikallemme. 

Barry's placessa

Australialaisen Barryn ja hänen timorilaisen perheensä pitämässä Eco Lodgessa lomanvietto on helppoa ja edullista. 

Pakettiin kuuluu täysihoito, majoitus sähkövaloin, tuulettimin ja hyttysverkoin varustetussa bungalowissa tai katetussa teltassa. Alueella on kolme isoa kompostikäymälää sekä ämpärisuihkut. Kaikki sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla. Asumiskokemus rantabungalowissa oli sekä eksoottisen mukava että välillä hiukan rasittava. 

Täysihoidosta paikka keräsi pisteitä. Ruoka oli hyvää ja sitä tarjoiltiin riittävän usein, kun taas ämpärisuihkusta oli turhan usein vesi vähissä tai loppu. Voin vaan kuvitella, että monille mukavuuksiin tottuneille turisteille ämpärisuihku on jännä ja raikas elämys, mutta suomalaiselle tuli vääjäämättä mieleen kotimainen kylmentynyt mökkisauna, johon on jostain syystä paremman puutteesta mentävä peseytymään. No, lasten mielestä oli ainakin riemukasta peseytyä kuupalla vettä heittäen. Turistivatsatautiselle ( sehän täällä toisinaan ja kaunistelematta välillä iskee ) vessaan taivallus sateessa, yöllä ja pimeässä ei taas ollut niin miellyttävä juttu. 

Kohdallemme sattui lisäksi yksi ukkosmyrsky-yö, jolloin yläkerrassa majailevat saivat sateen sänkyyn. Itse heräsin pisarat kasvoilla, kun tuuli pyöritti moskiittoverkkoja katon rajassa. Taisin vilustua ja nyt katsotaan seurauksia. 

Nukketehtaalle tuk-tuk!

Pääosin Ataurolla oli kuitenkin aurinkoista, kuumaa ja ilman kosteus on nyt välillä täällä jopa 90 prosentin luokkaa. Tukalassa kuumuudessa oli pakko uida paljon. Kävimme myös venekyydillä snorklaamassa koralliriutalla. 

Yhtenä päivänä vierailimme Vilan kylässä, jossa sijaitsee nukketehdas, korupaja ja italialainen ravintola. Ajoimme sinne ja takaisin tuktukilla eli pick-up -mopolla, mikä oli lasten ja aikuistenkin mielestä aika vitsikäs matkantaittotapa. Samalla näimme paikallista asutusta, pihoja istutuksineen ja iloisia ataurolaisia, jotka riemastuivat nähdessään malaelapsia.  

Vilan kylässä sijaitseva nukketehdas oli suomalaisen vanhan kyläkoulun pienen jumppasalin kokoinen ja oloinen tila, jossa naiset ompelivat polkukoneilla nukkeja, muita leluja ja lahjatavaroita. 

Nyt taitaa olla tämän vuoden retkeilyt retkeilty. Kun tästä Ataurolta tuodusta lenssusta selviydyn, alan leipoa joulupipareita lasten koulun joulukonserttiin. Katolisessa Dilissä vietetään joulua, käydään joulukirkossa ja annetaan joululahjoja. Ostoskeskuksessa soi Jingle Bellsit ja pohjakerros on täynnä toinen toistaan näyttävämpää kimallusta: joulupalloa ja köynöstä. Ensi viikolla lisää tätä Xmas-hömppää ja nyt oikein rentouttavaa joulunalusaikaa kaikille täältä  palmulandiasta! 

Viisihenkinen lapsiperhe kiipeää vuorelle

Rapa lensi pahimmissa kuravelleissä.

Olemme retkeilleet ja tutustuneet Timorin vuoristoiseen maaseutuun. Aamukahdeksalta oppaamme Afonso haki meidät kotoa varsin katu-uskottavalla ajoneuvolla: vanhalla maastonvihreällä Land Cruiserilla, jossa takapenkit olivat kapeat ja vastakkain. Ilmastoimattomassa kulkupelissä ikkunat saivat olla auki ja lapset nauttivat: he pitivät päänsä ulkona ja vilkuttelivat iloisesti kaikille vastaantulijoille. Matkanteko kuoppaisella vuoristotiellä oli elämys ja Maubisseen asti tie oli sentään päällystetty...

Hatu-Builicon vuoristokylään on Maubissen kaupungista kivinen tie. Koko matka Dilistä kestää kokonaisuudessaan noin 5 tuntia vaikka matkaa on vain noin 90 kilometriä.

Pysähdyimme Aileun kylässä tunnin nuudelibrunssilla, mutta muuten teimme matkaa muutamaa puskataukoa lukuunottamatta iltapäivään.

Mehiläispesiä matkan varrelta. Samanlaisia tavataan Timorissa myös luolissa. Niistä kerätään hunajaa, joka on yksi Timor-Lesten harvoista paikallistuotteista. Ostimme purkin Maubissesta ja maku on hurmaava.

Matka-autossa oli tunnelmaa.

Itsenäissyyspäivän ilakointia Aileussa 28.11. Päivä on se, jolloin Portugalin vallanpito Timor-Lestessä päättyi. Maa ehti olla itsenäinen vuonna 1975 joitakin päiviä, kunnes Indonesia otti kiinni vallan kahvasta.

Maisemat lumosivat, mutta valitettavasti kameralla ei onnistu täysin tallentamaan paikoin jopa taianomaisia näkymiä.  

Viileys ilahdutti kuumassa Dilissä viikkoja tai jo kuukausia viettänyttä seuruettamme. Hatu-Builicon kylässä, joka sijaitsee 1950m korkeudessa on kaksi kioskia ja muutama pousada (majatalo), joista suurimmassa me yövyimme.

Näkymiä majatalosta

Majatalon terassilla

Majatalo

Toinen kylän kioskeista

Kun kävimme kylän kioskilla, paikalliset lapset laittoivat poppia pauhaamaan. Pitihän siinä mummon ja lapsen lapsen pistää jytäksi. 

Illalla kävimme kylillä virvoke- ja purkkaostoksilla sekä söimme majatalossa muutaman dollarin yksinkertaisen illallisen: riisiä, paistettuja kasviksia ja sardiinia tomaatissa. Tasoltaan vaatimattomassa Pousadassa oli paljon hyönteisiä ja yöllä kylmä.

Aamuseitsemältä seurueemme (muutamaa mielummin nukkumaan jäänyttä lukuun ottamatta) lähti nousuun kohti Ramelaun huippua.

Kuin Lapissa: marjoja ja jäkälää...

...ja kelopuita

Kirkko korkealla ja taivasalla

Vesi uhkasi loppua.

Pienimpiä varten varattu hevonen ujostutti pikkupatikoijia alkuun ja vuoristopolun varrella nähtiin itkua ja hammastenkiristystäkin.

Kolmen tunnin taivallus palkitsi kuitenkin ja huipulla hurrattiin!

Nimet kirjaan

Laskeutuessamme maistoimme mustikkaa.