Tyylikkäin lähiravintola...

...meidän kulmilla on Diza. Siellä kävi hiljattain oikein pääministerikin. Afrikkalaistaustaisen ravintoloitsijan pukeutuminen jäi tallentamatta kuviin. Se on aina yhtä värikästä kuin ravintolan sisustuskin.

Tiesulku ja synttärijuhlat

Viikko sitten torstaina täällä Dilin keskustassa oli poliisioperaatio. Mies, joka vastustaa Timor-Lesten perustuslakia, otettiin kiinni Dilin halkaisevalla pääväylällä, "comororoadilla".

Tyyppi on kerännyt itselleen noin 800 kannattajaa, joilla on majapaikka Baucaun alueella. Nyt käynnissä on oikeudenkäynti, jossa selvitetään, miten tämä jengi on saanut itselleen univormut ja aseet. Samalla sitten pohditaan, millaisiin seuraamuksiin miehen ja hänen avustajiensa lainvastainen toiminta johtaa. Nyt hänet on vangittu. Yleisesti tilanne Dilissä on muutenkin rauhallinen eikä tällä hetkellä ole mitään syytä pelätä, että levottomuus  lisääntyisi. 

Tapahtuma heijastui meidän perheen viime viikonloppuun kuitenkin vähän. Synttärivieraita tuli lauantaisille 6-vuotiskutsuille vain viisi kuudestatatoista kutsutusta. Tiesulkuepisodi oli vain osasyy, sillä koulukavereista oli lisäksi noin puolet lomalla ja kipeänä. Unohdimme myös, että paikalliseen tyyliin kuuluu varmistaa edellisenä päivänä kutsutuilta, ovatko he tulossa. Sääntö koskee kaikkia kutsuvierastapahtumia ja kokouksia. Synttärisankaria vieraskato ei onneksi ollenkaan haitannut ja muutama juhlatunti sujui rennon rattoisasti: leikittiin sisällä ja ulkona, tehtiin liitupiirroksia terassin betonilattiaan, keinuttiin riippumatossa ja syötiin herkkuja, joita oli tietysti varattu ylimitoitettu määrä. Kakkukynttilä tuli puhalletuksi ja Happy Birthday -laulut kajautetuksi ilmoille. Lopulta lasten vanhemmat tulivat auttamaan pöydän antimien kumoamisessa. Jotta lapset eivät olisi sokerihumalassa seuraavaa viikkoa eivätkä vanhemmat saisi lisäkiloja, vein jo tiistaina koululle tarjottavaksi loput karkit ja keksit.  

Meidän perheen tavisviikko Timorissa

Parin pahan mahataudin jälkeen alkaa automaattisesti välttelemään ennen niin kiehtovia katukeittiöitä.

Täällä Dilissä on välillä tylsää. Uskokaa tai älkää, koko vuotta ei jaksa rantalomaa viettää. Ja totuus on, että kaupunki on aika periferiaa, missä ei paljon mitään tapahdu. Ei ole paljoakaan kaupunkitapahtumia, konsertteja, teattereita, näyttelyitä, ei hoploppeja eikä snadistadeja. Siksi välillä tuntuu siltä, ettei ole mitään bloggattavaakaan. Mitä me täällä sitten oikein ollaan tehty viime aikoina?  Viikot kuluvat seuraavasti:

Maanantaisin vietämme usein lasten kanssa päivää kotioloissa, he askartelevat: piirtelevät ja leikkaavat paperisilppua, sotkevat kaikki paikat leluilla ja ruoalla ja katsovat dvd-elokuvia. Puistoihin ei kannata mennä, koska siellä on niin kuuma, että he alkavat heti valittaa.

 

Luova vapaapäivä kotioloissa, mana tulee vasta parin päivän kuluttua, joten lapsethan siivoaa (LOL).

Korkeintaan käymme uimassa jonkun hotellin uima-altaalla polskimassa ja riitelemässä siitä saako siskon päälle heittää sitä vettä ja saako häntä yrittää hukuttaa. Sitten haemme väsyneen isän ja aviomiehen töistä ja menemme kaupan kautta kotiin. Työpäivät ovat täällä usein aika pitkiä ja päättyvät aikaisintaan puoli kuudelta. Valmistamme iltapalaa ja lapset riehuvat niin, että on täysi työ saada heidät rauhoittumaan, pesemään hampaansa. Rutiiniin kuuluu iltasatu ja jos äiti on nukutusvuorossa, myös "oravalaulu"

Onnenhetket ovat timorilaisen latten äärellä juuri löydetyssä uudessa ilmastoidussa Peace Cafe -kahvilassa, josta saa paikalliseen kahviin tehtyjä erikoiskahveja edulliseen hintaan.

Tiistai, keskiviikko ja torstai ovat lasten koulupäiviä, joten niihin täytyy valmistautua hankkimalla lapsille evästarpeita ja valmistamalla eväät edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan, jotta aamu sujuisi mutkattomammin. Koulupäivissä on vanhempien kannalta se etu, että silloin voi lounastaa kahden kesken rauhassa ja jutella ilman keskeytyksiä. Koulupäivien aikana on vuorotteluvapaalaisen helppo hoitaa juoksevia käytännön asioita (usein on lista taskussa), mutta myös kehittää itseään ja virkistyä. Silloin vuorotteluvapaalaisella on aikaa tehdä kävelylenkkejä, käydä punttiksella, lukea kirjoja ja opiskella. 

 

Uusi ja hieno, mutta satseihin ja elixioihin verrattuna pikkuinen, punttis on otettu ilolla vastaan.

Uusi löytöni Dilissä on myös vastikään avattu pieni kirjasto. Hyllystä löytyy paljon kiinnostavaa lukemistoa maasta ja sen vaiheista.

Lasten koulupäivinä äidin hommiin kuuluu autonkuljettajana toimiminen, sillä kouluun on noin puolen tunnin ajomatka. Sitten mietitään, valmistetaanko kotiruokaa vai käydäänkö syömässä jotain edullista ravintolaruokaa. Kerran viikossa minulla on tennis. Jos on aaltoja, nousuvesi ja tuuliolosuhteet ovat suotuisat, mies käy ennen auringonlaskua melontasurffaamassa kotimme edustalla. 

Joka ilta toistuvat nuo maanantai-illan kuviot: koulueväiden tekeminen, lasten iltariehunnat, sadut ja nukutukset.  

Perjantai on jotakuinkin samanlainen päivä kuin maanantai, mutta siihen sisältyy helpottunut TGIF (Thanks God It's Friday) -tunnelma. Silloinkin vietän usein lasten kanssa päivää kotosalla, ehkä käymme Timor Plazalla (Dilin ainoa ostari, missä myydään paljon "ihania" kiinalaisia krääsäleluja). Joskus käymme myös rannalla tai uimassa. Perjantai-iltaisin menemme usein Caz-baarille, joka sijaitsee Area Brancan rannalla. Se on suosittu auringonlaskun ihailupaikka ja siellä on usein perjantaisin paljon muitakin ulkomaalaisia vastaanottamassa viikonloppua. Sieltä saa myös hyvää ruokaa ja erikoisuutena ruotsalaista siideriä. Lapset voivat kiipeillä puussa tai keinua rannalla.

Viikonloppuisin olemme usein tehneet autoretkiä, mutta monia vapaapäiviä olemme viettäneet myös Dilissä. Lasten kanssa mahdolliset aktiviteetit kulminoituvat silloin yleensä kysymykseen: mennäänkö uimaan rannalle vai uima-altaalle? 

Kuvia menneeltä kuulta:

Karkkipäivä

Naapuruston kärsäkkäät

Isä ja poika rakensivat "roskakoneen".

Dilirockin tuulisella rannalla.