Tuulta päin Watabo

Vähän oli eri tunnelmat tällä rannalla kuin elokuussa. Vaikka oli kova tuuli ja lettukahvila kiinni, niin silti puhdas roskaton ranta oli oma vaikuttava itsensä.

Vaahtoa ja tyrskyä, tummaa taivasta ja myrskyä.

Vain luonnon omia roskia. Ei muovia.

Lelut kohdallaan, mutta näitä putoavia pommeja sopi myös tuulella varoa.  

Rannalta keskustaan nousevan tien vierellä solisivat purot. 

Maailmamatkaaja Piscinassa

Viikonloppureissullamme lauantaisen lounaan jälkeen olin nukahtaa pöytään. Katsoin parhaaksi painua Pousadaan päiväunille. Mies ja lapset menivät Baucaun Piscinalle, jossa taitaa olla Timor-Lesten ainoa täysimittainen uima-allas. Kokonaisuudessaan paikka on kuin kuin Kumpulan maauimala olisi kutistettu ja viety tropiikkiin. Plussaa on, ettei vedessä ole klooria, vaan se on vuorilta virtaavaa lähdevettä. (Joissain altaissa täällä käytetään niin runsaasti klooria, että se sävyttää vaaleaan tukkaan vihreää sävyä.) Baucaun uimalan maalit ovat vähän lohkeilleet kuumassa kosteassa ilmastossa, mikä lisää eksoottista lisäväriä. 

Piscinalla oli sateisena ja pilvisenä päivänä ainoastaan yksi perheemme ulkopuolinen vierailija. Mies oli kotoisin Los Angelesista ja kertoi matkustaneensa 169 eri maassa. Opettajana hänellä oli jäljellä työuraa vielä kaksi vuotta. Eläkkeellä hän aikoisi käydä vielä lopuissakin maapallon maissa. Timor-Leste ei kuulemma hänen mielestään ollut kohteena kovin kiinnostava, koska hän oli käynyt niin lukuisilla trooppisilla saarilla. Hän aikoi viettää täällä vain neljä päivää. Matkaaja kertoi asuvansa kotimaassaan 90-vuotiaan isänsä luona ja pystyvänsä sillä tavalla säästämään paljon rahaa matkailuun. Mieheni kysyi häneltä, viettääkö hän jokaisessa matkustusmaassaan vain lyhyen aikaa. "En. Kyllä joissain saattaa vierähtää kaksikin viikkoa", hän vastasi. Sitten hän halusi, että hänestä otetaan kolme valokuvaa: yksi uidessa, yksi altaasta noustessa ja lopuksi kuva, jossa hänen taustallaan näkyy koko uimala. 

Maailmanmatkaaja herätti meissä paljon ajatuksia. Mietimme, katseleeko hän sitten näitä muilla otattamiaan kuvia töissä ollessaan? Miksi hän monien muiden tavoin haluaa matkustaa maailman jokaiseen maahan? Ja yleisesti;  mikä on kenellekin matkustamisessa tärkeää? Missä seurassa haluaa mieluiten matkustaa? Millä tavalla kukakin mahdollistaa itselleen matkustamisen? Mitä vaatimuksia esittää matkakohteelle? Sitten mietimme sitä, kuinka onnistuisi parhaiten sovittamaan matkustamisen odotukset ja todellisuuden niin, että matkustaminen olisi pääosin myönteinen kokemus. 

Tällaisten matkustuspohdintojen kuvitukseksi julkaisen nyt aiemmin blogissa julkaisemattomia kuvia Baucaun Piscinasta aurinkoiselta elokuulta. 

Pinkki Pousada

Kävimme jo toistamiseen viikonloppureissulla Timor-Lesten toiseksi suurimmassa kaupungissa Baucaussa (122km Dilistä itäänpäin). Indonesian miehityksen aikaan tässä pienessä vehreässä kaupungissa tuhoutui valtava määrä vanhoja rakennuksia. Muutamia kuitenkin säilyi ja yksi niistä on vaaleanpunainen Pousada. Rakennus on toiminut sodan aikaan muun muassa vankilana ja jonkinlaisena salaisena tukikohtana. Nyt jo joitakin vuosia sitten remontoitu rakennus toimii viehättävänä hotellina, jonka yhteydessä on timorilaisittain todella tasokas ja kohtuuhintainen ravintola. 

Dilin seudun ulkopuolella tämä Pousada taitaa olla ainoa majapaikka, jota voi hotelliksi kutsua. Edes juokseva vesi ei todellakaan ole itsestään selvyys districtien majataloissa, mutta tässä Pousadassa huoneen hintaan sisältyi paljon enemmän: ilmastointi, televisio, parveke, puhtaat tuoksuvat vuodevaatteet ja pyyhkeet, huonepalvelu ja jopa hiustenkuivaaja. Sisustus noudattaa portugalilaista hillittyä siirtomaatyyliä, joka ainakin omaan silmääni on varsin tyylikästä. 

Tämä toinen Baucaun reissumme oli sääolosuhteiltaan ihan erilainen kuin syksyinen. Silloin kylvimme auringonpaisteisessa tyyneydessä, kun taas nyt oli myrskytuulta ja sadetta. Off season -tunnelmia siis:

Pousadan julkisivu

Ylätasanne

Kaikki sävy sävyyn. 

Portaita ja porrastasanteita

Kauniit ovet johtavat tyhjään baariin.

Autiolla ja sateisella terassilla. 
Jopa aurinkovarjojen jalustoina toimivat autonrenkaat oli maalattu roosalla.

Lapsen synttärit timorilaisittain

Meidän mana kutsui meidät lapsensa 1-vuotissyntymäpäiville. Päivä oli maanantai ja aika kello viisi. Ajattelimme, että on kohteliasta pistäytyä. Lisäksi olimme uteliaita, koska emme ole koskaan olleet paikallisten juhlissa.

Kävimme ostamassa lelukaupasta autojen kuljetusrekan lahjaksi lapselle ja paukkasimme paikoille vasta kello kuudeksi. Tiesimme, että hän asuu miehensä ja sankarin kanssa toisella puolella katua meidän kodistamme, mutta tarkka talon sijainti ei ollut selvillä. Harhailimme aikamme rinteessä, kunnes naapurit ohjasivat meidät oikealle juhlapaikalle. He kertoivat, että syntymäpäiväsankari oli kirkossa saamassa nimeä ja he tulevat varmasti kohta.

Juhlapöytä oli jo katettu valmiiksi ulos ja ruoat olivat seisoneet siinä varmasti jo useamman tunnin (paikalliset eivät ymmärrä, että ruoka pilaantuu helteessä). Lämpimässä olivat myös juomat ja juomatarjoilu näytti muutenkin meidän mielestämme erikoisen runsaalta, kun kyseessä oli pienen lapsen synttärit. Juhlapaikan järjestelyt olivat myös meidän näkökulmastamme jännittävät. Pitopöydän eteen oli järjestetty muovituolikatsomo, johon pikkuhiljaa seitsemän aikoihin alkoi kerääntyä juhlaväkeä.

Olimme jo aika väsyneitä odotteluun, mutta kun kerran olimme paikalle menneet, niin emme voineet enää lähteä poiskaan. Vasta kahdeksan aikaan lapsi vanhempineen saapui kirkosta. Hänet oli puettu yksivuotiaan kokoa olevaan miesten pukuun ja vanhemmillakin oli ykköset yllä. Ohjelma meni suunnilleen näin: ensin rukoiltiin, sitten poksauteltiin skumppapullot auki ja syötiin (maistoimme vähän suunnilleen turvalliseksi katsomiamme ruokalajeja kohteliaisuuden vuoksi) ja lapset antoivat tuomamme lahjan sankarille. Olimme siis ainoat vieraat, jotka olivat tuoneet lahjan lapselle. Muut olivat ilmeisesti täydentäneet pitopöytää. Yhdeksältä kiitimme juhlista ja lähdimme kotiin, mutta musiikin volyymista päätellen muut vieraat tanssivat vielä useampia tunteja.

Yhteenveto: nämä timorilaiset lasten yksivuotisjuhlat olivat enemmänkin aikuisten juhlat. Ensin oli lähes harras tunnelma. Istuttiin kuin kirkon penkissä ja rukoiltiin ja sitten alkoivat tanssi ja ryypingit. Itse tykkään enemmän siitä, että aikuisten ja lasten juhlat ovat erikseen.