Cristo Rei

Cristo Rei

torstai 5. joulukuuta 2013

Viisihenkinen lapsiperhe kiipeää vuorelle

Rapa lensi pahimmissa kuravelleissä.

Olemme retkeilleet ja tutustuneet Timorin vuoristoiseen maaseutuun. Aamukahdeksalta oppaamme Afonso haki meidät kotoa varsin katu-uskottavalla ajoneuvolla: vanhalla maastonvihreällä Land Cruiserilla, jossa takapenkit olivat kapeat ja vastakkain. Ilmastoimattomassa kulkupelissä ikkunat saivat olla auki ja lapset nauttivat: he pitivät päänsä ulkona ja vilkuttelivat iloisesti kaikille vastaantulijoille. Matkanteko kuoppaisella vuoristotiellä oli elämys ja Maubisseen asti tie oli sentään päällystetty...

Hatu-Builicon vuoristokylään on Maubissen kaupungista kivinen tie. Koko matka Dilistä kestää kokonaisuudessaan noin 5 tuntia vaikka matkaa on vain noin 90 kilometriä.

Pysähdyimme Aileun kylässä tunnin nuudelibrunssilla, mutta muuten teimme matkaa muutamaa puskataukoa lukuunottamatta iltapäivään.

Mehiläispesiä matkan varrelta. Samanlaisia tavataan Timorissa myös luolissa. Niistä kerätään hunajaa, joka on yksi Timor-Lesten harvoista paikallistuotteista. Ostimme purkin Maubissesta ja maku on hurmaava.
Matka-autossa oli tunnelmaa.
Itsenäissyyspäivän ilakointia Aileussa 28.11. Päivä on se, jolloin Portugalin vallanpito Timor-Lestessä päättyi. Maa ehti olla itsenäinen vuonna 1975 joitakin päiviä, kunnes Indonesia otti kiinni vallan kahvasta.
Maisemat lumosivat, mutta valitettavasti kameralla ei onnistu täysin tallentamaan paikoin jopa taianomaisia näkymiä.  

Viileys ilahdutti kuumassa Dilissä viikkoja tai jo kuukausia viettänyttä seuruettamme. Hatu-Builicon kylässä, joka sijaitsee 1950m korkeudessa on kaksi kioskia ja muutama pousada (majatalo), joista suurimmassa me yövyimme.

Näkymiä majatalosta
Majatalon terassilla
Majatalo
Toinen kylän kioskeista
Kun kävimme kylän kioskilla, paikalliset lapset laittoivat poppia pauhaamaan. Pitihän siinä mummon ja lapsen lapsen pistää jytäksi. 

Illalla kävimme kylillä virvoke- ja purkkaostoksilla sekä söimme majatalossa muutaman dollarin yksinkertaisen illallisen: riisiä, paistettuja kasviksia ja sardiinia tomaatissa. Tasoltaan vaatimattomassa Pousadassa oli paljon hyönteisiä ja yöllä kylmä.

Aamuseitsemältä seurueemme (muutamaa mielummin nukkumaan jäänyttä lukuun ottamatta) lähti nousuun kohti Ramelaun huippua.

Kuin Lapissa: marjoja ja jäkälää...
...ja kelopuita
Kirkko korkealla ja taivasalla
Vesi uhkasi loppua.

Pienimpiä varten varattu hevonen ujostutti pikkupatikoijia alkuun ja vuoristopolun varrella nähtiin itkua ja hammastenkiristystäkin.

Kolmen tunnin taivallus palkitsi kuitenkin ja huipulla hurrattiin!

Nimet kirjaan
Laskeutuessamme maistoimme mustikkaa.




3 kommenttia:

  1. Oih, mahtoi olla mieleenpainuva matka - upeat näkymät ylhäältä ja hienosti lapsetkin jaksoivat siis!
    Terkkuja Lontoosta koko perheelle… <3 Halaus, Silja

    VastaaPoista
  2. Onpas korkea, terveisiä !

    Wikipedia : Tatamailau (Tetum: Foho Tatamailau), sometimes referred as Mount Ramelau, is the highest mountain in East Timor and also of Timor island at 2,986 m (9,797 ft). The mountain is located approximately 70 km (43 mi) of the capital Dili in the district of Ainaro.

    VastaaPoista
  3. Terveiset teillekin Lontooseen ja Helsinkiin! Tämä retki jää todella mieleen. Välillä kyllä hengästytti noissa korkeuksissa, kun pienin matkalaisista käytti mieluiten vanhempiaan hevosena.

    VastaaPoista