Kun saavuimme Ataurolle, meitä vastassa oli Beloin kylän vilkkaat lauantaimarkkinat.
Illan tullen kylä kuitenkin tyhjeni myyjistä ja kalan grillaajista eikä heitä enää sen jälkeen näkynyt. Yhtä kiossia ja muutamia paikallisia hengailijoita lukuun ottamatta rantakylä oli autio naapuri majapaikallemme.
Barry's placessa
Australialaisen Barryn ja hänen timorilaisen perheensä pitämässä Eco Lodgessa lomanvietto on helppoa ja edullista.
Pakettiin kuuluu täysihoito, majoitus sähkövaloin, tuulettimin ja hyttysverkoin varustetussa bungalowissa tai katetussa teltassa. Alueella on kolme isoa kompostikäymälää sekä ämpärisuihkut. Kaikki sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla. Asumiskokemus rantabungalowissa oli sekä eksoottisen mukava että välillä hiukan rasittava.
Täysihoidosta paikka keräsi pisteitä. Ruoka oli hyvää ja sitä tarjoiltiin riittävän usein, kun taas ämpärisuihkusta oli turhan usein vesi vähissä tai loppu. Voin vaan kuvitella, että monille mukavuuksiin tottuneille turisteille ämpärisuihku on jännä ja raikas elämys, mutta suomalaiselle tuli vääjäämättä mieleen kotimainen kylmentynyt mökkisauna, johon on jostain syystä paremman puutteesta mentävä peseytymään. No, lasten mielestä oli ainakin riemukasta peseytyä kuupalla vettä heittäen. Turistivatsatautiselle ( sehän täällä toisinaan ja kaunistelematta välillä iskee ) vessaan taivallus sateessa, yöllä ja pimeässä ei taas ollut niin miellyttävä juttu.
Kohdallemme sattui lisäksi yksi ukkosmyrsky-yö, jolloin yläkerrassa majailevat saivat sateen sänkyyn. Itse heräsin pisarat kasvoilla, kun tuuli pyöritti moskiittoverkkoja katon rajassa. Taisin vilustua ja nyt katsotaan seurauksia.
Nukketehtaalle tuk-tuk!
Pääosin Ataurolla oli kuitenkin aurinkoista, kuumaa ja ilman kosteus on nyt välillä täällä jopa 90 prosentin luokkaa. Tukalassa kuumuudessa oli pakko uida paljon. Kävimme myös venekyydillä snorklaamassa koralliriutalla.
Yhtenä päivänä vierailimme Vilan kylässä, jossa sijaitsee nukketehdas, korupaja ja italialainen ravintola. Ajoimme sinne ja takaisin tuktukilla eli pick-up -mopolla, mikä oli lasten ja aikuistenkin mielestä aika vitsikäs matkantaittotapa. Samalla näimme paikallista asutusta, pihoja istutuksineen ja iloisia ataurolaisia, jotka riemastuivat nähdessään malaelapsia.
Vilan kylässä sijaitseva nukketehdas oli suomalaisen vanhan kyläkoulun pienen jumppasalin kokoinen ja oloinen tila, jossa naiset ompelivat polkukoneilla nukkeja, muita leluja ja lahjatavaroita.
Nyt taitaa olla tämän vuoden retkeilyt retkeilty. Kun tästä Ataurolta tuodusta lenssusta selviydyn, alan leipoa joulupipareita lasten koulun joulukonserttiin. Katolisessa Dilissä vietetään joulua, käydään joulukirkossa ja annetaan joululahjoja. Ostoskeskuksessa soi Jingle Bellsit ja pohjakerros on täynnä toinen toistaan näyttävämpää kimallusta: joulupalloa ja köynöstä. Ensi viikolla lisää tätä Xmas-hömppää ja nyt oikein rentouttavaa joulunalusaikaa kaikille täältä palmulandiasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti