Minä ja lapset olemme täällä erikoinen ilmestys: paikallisia vähän pidempiä ja kauttaaltaan vaaleita. "Malai, malai, malai woman", minulle huudellaan joka kadun kulmassa ja rannalla. Tämä on viatonta eikä siitä tarvitse kuulemma hermostua. Timorissa saa todella kokea, miltä tuntuu olla vähemmistössä. Me vaaleat malait olemme varmaan yhtä harvinainen näky kuin tummahipiäiset Suomessa 70-luvulla. Täällä on paljon portugalilaisia ja heitäkin kutsutaan Malaiksi. Minuun ja lapsiin verrattuna he ovat kuitenkin tummia eivätkä erotu niin paljon joukosta.
Yhtenä päivänä koin kuitenkin ihan oikeaa häirintää ja kiusausta. Viime viikolla oli Ramadanin päättymisen päivä ja täällä asuva pieni joukko muslimeja vietti vapaapäiväänsä. Musliminuorten porukka piirittäytyi rannalla taakseni ja alkoi laulaa: "malai, malai, malai" ja kun olin avaamassa romaania, yksi mustaan kaapuun ja valkoiseen huntuun pukeutunut tyttö tuli metrin päähän minusta soittamaan kännykästään jotain hirveetä öykkämöykkää. He olivat tulleet Indonesista ja olivat sitä mieltä, että olin asettanut pyyhkeeni heidän paikalleen. Lähdin pois ja vaihdoin paikkaa lähemmäs muuta perhettäni.
Paikalliset timorilaiset vaikuttavat ystävällisiltä ja mukavilta. Tykkäävät kovasti lapsista ja tulevat helposti juttelemaan, jos osaavat edes muutaman sanan englantia. Dilissä asuvat ulkomaalaiset taas vetävät täällä oikein yhtä köyttä yhdistystä. Meitä on jo auttanut yksi amerikkalainen, yksi portugalilainen, yksi australialainen ja hei, uskomatonta, mutta totta, täällä on myös muutamia suomalaisia, jotka ovat meitä jeesanneet ja kertoneet yhtä sun toista tarpeellista käytännön vinkkiä. Esimerkiksi Malaita yritetään aina vedättää hinnoissa. Taksi keskusta-alueella maksaa kaksi dollaria, mutta meiltä yritetään aina saada ensin viisi.
Yhtenä päivänä koin kuitenkin ihan oikeaa häirintää ja kiusausta. Viime viikolla oli Ramadanin päättymisen päivä ja täällä asuva pieni joukko muslimeja vietti vapaapäiväänsä. Musliminuorten porukka piirittäytyi rannalla taakseni ja alkoi laulaa: "malai, malai, malai" ja kun olin avaamassa romaania, yksi mustaan kaapuun ja valkoiseen huntuun pukeutunut tyttö tuli metrin päähän minusta soittamaan kännykästään jotain hirveetä öykkämöykkää. He olivat tulleet Indonesista ja olivat sitä mieltä, että olin asettanut pyyhkeeni heidän paikalleen. Lähdin pois ja vaihdoin paikkaa lähemmäs muuta perhettäni.
Paikalliset timorilaiset vaikuttavat ystävällisiltä ja mukavilta. Tykkäävät kovasti lapsista ja tulevat helposti juttelemaan, jos osaavat edes muutaman sanan englantia. Dilissä asuvat ulkomaalaiset taas vetävät täällä oikein yhtä köyttä yhdistystä. Meitä on jo auttanut yksi amerikkalainen, yksi portugalilainen, yksi australialainen ja hei, uskomatonta, mutta totta, täällä on myös muutamia suomalaisia, jotka ovat meitä jeesanneet ja kertoneet yhtä sun toista tarpeellista käytännön vinkkiä. Esimerkiksi Malaita yritetään aina vedättää hinnoissa. Taksi keskusta-alueella maksaa kaksi dollaria, mutta meiltä yritetään aina saada ensin viisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti