Ensimmäinen päivä

Takaisin kentälle ja Diliä kohti. Aamiainen jää syömättä, mutta saamme ihanaa Chicken currya Air Timorilla. Valoisasta päivälennosta jää miellyttävä fiilis. Lentoemännät ovat aasialaistyyliin yksinkertaisen tyylikkäitä ja ylitsepursuavan ystävällisiä. Saavumme Timorin kentälle, jossa meitä on vastassa UNDP:n työntekijä ja autonkuljettaja.

Dili International Airport.

Ajamme läpi Dilin keskustan. Itse en ole käynyt Nepalissa, mutta mies sanoo, että infrastruktuurin kehitysaste näyttää samalta. Singaporen jälkeen kaupungin rähjäisyys on silmiinpistävää: roskia kaduilla, kaupat myyvät epämääräiseltä vaikuttavaa rojua.

Perillä väliaikaisella asunnollamme, saamme lievän kulttuurishokin. Kaksio, johon majottaudumme aluksi on aika pieni ja pimeä murju, mutta ilmastointi, vessa, jääkaappi ja televisio toimivat. Jätämme tavarat sisään ja lähdemme ostoksille Timor Plazalle. Meidän täytyy saada puhelimiimme paikalliset SIM-kortit. Hankimme myös laiskalle kolmevuotiaalle rattaat, koska emme jaksa kantaa häntä. Lisäksi hän voi nukkua niissä myös päiväunia, jos olemme paljon ulkona. Ostoskeskuksessa musiikki raikaa ja alakerran kaupat myyvät suomalaisen silmiin todellista kithciä. SIM-korttien hankintaan menee lopulta pari tuntia. Ensimmäiset ostamamme kortit eivät toimi ja sen spekulointiin miksi, vierähtääkin vähintään tunti. Toinen tunti kuluukin vian korjaamiseen.

Vaaleat lapset keräävät katseita, mutta etenkään kolmevuotias ei tykkää yhtään, kun vieraat häntä paijailevat.(Lirkuttelu ja taputtelu alkoi jo välilaskullamme Istanbulissa. Äitikin sai osansa tästä:) Timor Plazassa on myös supermarket, josta lapset ostavat muropatukoita ja me aikuiset murukahvia. Huomaamme vasta myöhemmin, ettei asunnossamme ole edes kattilaa, saati mukeja...

Ajamme takaisin rantabulevardia pitkin, joka näyttää aivan erilaiselta kuin kauppakeskittymä keskustassa. Siellä on siistin näköisiä taloja ja lähetystöjä, joista Yhdysvaltojen erottuu hienoudellaan. Valkeana hohtava rakennus pylväineen on taatusti koko Itä-Timorin hienoin rakennus.

Lähdemme vielä illalla syömään Tommin uuden työkaverin kanssa läheiseen thaimaalaiseen ravintolaan. Nainen on asunut Dilissä jo kolme vuotta ja hän kertoo viihtyvänsä todella hyvin: "Täältä saa kaikkea, mitä tarvitsee, paitsi vaatteita", hän nauraa. Thairavintola on viihtyisä ja ruoka on hyvää. Istumme lattialla tyynyillä ja nautimme hetken, kunnes lapset alkavat kitistä pitkän päivän väsymystään. Lähdemme nukkumaan ja soitan Suomeen. Matka meni hyvin ja täällä ollaan.