Nyt se on iskenyt. Se tuli tänään ulkona:
" Äiti, sä olet kaikkein tyhmin äiti, kun me tultiin tänne. Mä kutsun sua pelle-kakaraksi. Täällä ei ole yhtään suomalaista. Kukaan ei ymmärrä minua. En halua oppia englantia. Mun kaverit Suomessa oli kaikkein parhaat kaverit."
Yritin lohduttaa (samalla peittelin kyyneleitäni aurinkolasien takana) ja kertoa, että saakin olla ikävä. Kysyin, muistaako poika kirjaa, jossa Jason muuttaa maasta. Onnekseni hän muisti ja kasvoille tuli mietteliäs ilme.
"No kyllä mä osaan jo vähän, kun osaan sanoa telephone, house ja monster", lapsi luettelee tv:sta oppimaan sanoja.
Olimme vain hetken puistossa ja sitten lapset halusivat jo mennä sisälle viileään.
"Äiti, täällä on niin kuuma. Suomessakin on ihan tarpeeksi lämmin." Sitten meitä jo hymyilytti vähän.
Tiedän, että näitä hetkiä ja päiviä tulee jatkossakin, joten vetoan teihin tuttuihin ja ystäviin, jotka luette tätä siellä Suomessa. Lähettäkää meille sähköisiä tervehdyksiä sieltä pohjoisesta (kuvia ja tekemisiä) näitä ikäväpurkauksia helpottamaan. Täällä ei toimi posti ja nettiyhteys on toistaiseksi niin huono, ettei saada Skypeä pyörimään.
Moikka
VastaaPoistaTerkkuja Helsingistä, täällä on aurinkoinen elokuun aamu! Kuulostavat tutulta nuo tunteet - niitä tulee ja menee tasaisesti, vähän niinkuin joku uhmaikä! Sitten taas muistaa, että ulkomailla asuessa ne kuuluvat asiaan, väkisin tulee haikeita tunteita ja ikävä omia läheisiä sekä ruisleipää!
Me asumme Lontoossa, tiedossa vielä kolmas ja viimeinen vuosi siellä - meillä valmistaudutaan siis jo siihen, että joudumme joku päivä jättämään siellä tutuksi tulleet ja tärkeät ihmiset sekä hyvästelemään kaunis kotikaupunkimme!
Lapset ovat onnekkaita siinä, että he oppivat nopeasti kieliä ja ovat avoimin mielin matkassa!
Kivoja hetkiä teille sinne ja nauttikaa seikkailusta! Tsemppiä!
t. Silja
Moikka Jutta,
VastaaPoistame täällä mietimme, että pitäisi ostaa kakkospyykkikone kurahousukauden kunniaksi. Viime vuoden kurahanskatkin ovat liian pieniä.
Toivottavasti helpotti edes äitiä ;)
Suvi
Kiitos! Uskon itsekin, että tämä tulee olemaan meille kaikesta huolimatta unohtumaton ja ainutlaatuinen kokemus. Ja Suville, osuit naulan kantaan. Erityisesti äiti tässä perheessä ei kaipaa kurahousujen eikä toppahousuje pesemis- eikä pukemisrumbaa.
VastaaPoista