Rantalenkin varrelta

Elo-syyskuun aikana tein joka tiistai noin kymmenen kilometrin pituisen lenkin kotoamme rantoja pitkin itäänpäin ja takaisin. Kolmisen viikkoa sitten pukeuduin punaiseen lenkkitoppiin ja aloin kesken lenkin varmaankin kuvitella, että iso joukko lehmiä viehättyi väristäni ja holkotteli joka suunnalta minua kohti. Jotenkin vaan säikähdin kokemusta sen verran, etten ole sen jälkeen pitkää lenkkiä enää tehnyt.

Lehmiä ei oikeasti pitäisi pelätä. Ne ovat hitaita liikkeissään, mutta isoja ja kunnioitusta herättäviä.

Olen siirtynyt lyhyempiin treeneihin, sellaisiin joihin voi mennä osan matkasta autolla. En tiedä, palaanko tälle ”syksyiselle” tai meille keväiselle lenkkipolulle vielä, mutta kokemuksena tiistai-lenkit olivat (lehmäkokemusta lukuun ottamatta) yleensä aika kivoja, helteessä kiireettä tehtyjä tutkimusretkiä lenkkipolun varrella elettyyn elämään. Tässä tunnelmia reitin varrelta: 

Alkumatkasta iäkkäät naiset keräävät rannalla kiviä, joita käytetään ainakin rakennusmateriaalina.

Kun nämä mimmit näkevät kameran, he haluavat heti kuviin. 

Nimikin sen jo kertoo, missä täällä mennään.

Kuivalla kaudella hiekkareunusteinen tie pöllyttää hiekat silmiin.

Kalastajien veneitä

Osalle reitistä on rakennettu oikein kunnon baana, jota puut varjostavat.

Poukamasta seuraavaan...

Päätepisteessä. Lisää tehoja lenkkiin saa kipuamalla patsaalle.

Laskuveden aikaan paikalliset keräävät pohjasta aarteita sekä kalastavat käsin.

Joinain päivinä lenkkiä olisi voinut lyhentää sadoilla metreillä.

Uusi koti?

Aamupäivästä rantakuppiloissa tehdään järjestelyä lounas- ja päivällisaikaa silmällä pitäen.

Yhtenä tiistaina tytöt järjestivät syntymäpäiväkutsuja.

Hedelmämehut ja smoothiet maistuvat lenkin jälkeen.

Verkkoja

Lenkkeilijä saa kioskista juotavaa, mutta myös deodoranttia, shampoota ja nuudeleita on tarjolla.