Matkalla Bacauhun

"Coconut beach"illa tai "watabo'o" ssa.

Viime perjantaina täällä oli kansallinen vapaapäivä ja viikonloppu venyi kolmipäiväiseksi. Vuokrasimme auton ja ajelimme Itä-Timorin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Baucauhun. Aluksi matka taittui kuin Linnanmäen vuoristoradalla. Oli ihanaa istua ilmastoidussa maasturissa ja katsella korkealta merta ja maantasalta pieniä kyliä ja kasvillisuutta. Mutkittelevan, mutta täkäläiseksi tieksi hyväkuntoisen reitin varrella nähtiin lasten riemuksi kilejä, karvaisia mustia possuja, vesipuhveleita, hevosia ja tietysti koiria. 

Pikku kili ihastutti lapsia.

Eläimiä ja vastaantulevia ajoneuvoja väistellessä 125 kilometrin matka venyi yli kolmetuntiseksi. Lapset hermostuivat, alkoivat riehua ja riidellä. Pysähdyimme kahteen kertaan: ensin ostamaan "terveyseväitä", sipsejä ja spriteä, ja sitten syömään Manotuton kylään. 

Ravintola oli todella kaamea viritys: muovituolit olivat hapertuneet rikki kuumuudessa, viereiseltä piha-alueelta tulvi nenään vieno vuohenkakan haju ja kanta-asiakkaista joka ukolla oli viininpunaiseksi värjäytyneet hampaat. Mutta yllätys yllätys! Yksinkertainen ateria, jonka uskalsimme tilata (lähinnä siksi, ettemme löytäneet kaupungista muutakaan ruokapaikkaa ja meillä oli vielä puolet matkasta jäljellä) oli herkullinen: grillattu kala on tuoretta, riisi vastakeitettyä ja vihannekset maistuivat chilikastikkeen kanssa yhtä hyvältä kuin hienommissakin paikoissa. 

Paasimme Baucauhun ja vietimme rauhallisen viikonlopun snorklaillen rannalla ja uiden paikallisella uimastadionilla lahdevedessa. Laitan kuvamatkaa tulemaan. 

Baucau wikipediassa